Päivä13 | Las Vegas - Barstow
753km (muilla noin 150 vähemmän) | + 28 - +39 | Sol, Sol y Tähdet
Tänään se sitten tapahtuu, mitä matkanjohtajana aina pelkää. Senorimme Pekka ottaa pahan näköiset lipat. Jälkeenpäin Pekka ei itsekään osanut sanoa mitä tapahtui. Keli oli hyvä, tie oli hyvä, muuta liikennettä ei juuri ollut ja vauhtiakin vain maisemien katseluun sopivastit. Silti yksi alas Death Valleyhyn menevistä mutkista kävi Pekan kohdalla kapeaksi. Pyörä meni soralle, tömpsähti kiveen, pyörähti ilmassa ympäri ja rojahti asvaltille. Pekka ja pyörä onneksi erkanivat toisistaan heti alkuvaiheessa.
Ryhmä jatkaa Death Valleyn läpi Barstowiin. Riikka kiipeää Pekan seuraksi ambulanssiin. Minä ajan ambulanssin perässä osoitteena Pahrump. Parin tunnin päästä selviää, että onni oli matkassa. Pekka on lujaa tekoa. Kaikki luut ehjiä hieman murtunutta lapaluuta lukuunottamatta. Lapaluulle ainoa hoito on aika ja Pekka passitetaan kotiin. Psyykkisiä ja fyysisiä mustelmia toki tuli aimo nippu. Vatteet päälle ja Pekka taksilla Vegasin lentokentälle. Ajan Riikka kyydissä taksin perässä. Vegasissa onnistumme saamaan Pekalle paikan päivän viimeisen lentoon Los Angelesiin. Huonekin löytyy Caddilac hotellista mihin koko porukka saapuu huomenna. Olen Riikan kanssa tien päällä ennen kymmentä. Kolme tuntia myöhemmin Barstowissa. Turun Hog on ripustanut huoneen 107 kahvaan kyltin ‘Peter’s Room’. Avain löytyy Pepen oikean puoleisesta sivulaukusta. Joona herää avaamaan huoneen 115 oven Riikalle. Kaikki taas hyvin ameriikan auringon alla.
---
yläkuva; Nevada Joe’s pinkki marketti-huoltsikka-baari-keidas keskellä ei mitään Area51‘llä Nevadan autiomaassa.
toiseksi ylin; tie alas Death Valleyhyn
keskellä; Death Valley... pohjoisamerikan matalin kohta. 85,5m merenpinnan alapuolella.
toiseksi alin; vähän murheellisen näköiseksi Pekan uusi Road King meni pyörähdyksen jälkeen.
alakuva; Pekka ja Pekan erinomainen hoitaja Patricia Pahrump’n sairaalan kotiutusosastolla.
