Päivä2 | 2.5.2009 | Chicago - Springfield
330km | +14 - +18 | Aurinkoista ja aurinkoista ja aurinkoista.
Aamupuurot on syötynä kahdelsalta. Tuntia myöhemmin olemme taksissa matkalla Eagleridersin toimistoon ja kello yksitoista koneet käyvät. Lippujen ja lappujen täyttämisessä menee oma aikansa. Eagleridersin pääkonttorilla jäännyt tietomme naputtamatta tietojen koneisiin. Ainoat kärsijät ovat lähinnä kaikki muut yksittäiset vuokraajat jotka ovat tulleet hakemaan pyöriä samana aamuna.
Pyörien luovutustarkastus on kuten Eagleridersin tapaan kuuluu, perusteellinen. Kirjattavia naarmuja ja kolhuja ei kuitenkaan juuri ole koska yhdeksän pyörää yhdestätoista ovat juuri pakasta vedettyjä. Minun pyöräni mittarissa on ruhtinaalliset kahdeksan mailia. Vähiten ajetussa on yksi maili... ;)
Keskustaan emme enää mene. Kävelimmehän eilen Routessa 300 ensimmäistä metriä ja tänään ajoimme taksilla loput parikymmentä kilometriä ennen Eagleridersin toimistoa, josta matka jatkuu kohti Joliettiä.
Lähdön hetkessä on suuren urheilujuhlan tuntua Harrikoiden 1600 kuutioisten koneiden tutistessa pintajännittyden kuskien alla. Kaikki menee kuitenkin hyvin. Eagleridersin Dave katkaisee Harlem Avenuen liikenteen päästäksemme kaartaamaan Chicagon aurinkoisesta keväästä kohti etelää. Electra Glideni stereoissa ZZ Top painaa kappaletta Viva Las Vegas kiihdyttäessäni I55'n rampista moottoriteille. Moottorititä emme kuitenkaan aja tänään montaakaan kilometriä vaan pysymme moottoritien molempia puolia kiemurtelevalla Route66'lla. Routella on tänään monta nimeä ja tien numeroa mutta Illinoissa vanhan Routen reitti on merkattu vähintäänkin erinomaisesti.
Jollietissä tie nousee kirjaimellisesti pystyyn edessämme. Neljä hiililastissa olevaa proomua virtaa Des Plaines -jokea etelään ja nostosilta nousee eteemme. Kymmenen minuutin kuluttua matka kuitenkin jatkuu kunnes on kymmenen seuraavan minuutin kuluttua Joonalta pysähtyä. Joonan ahjauslukko päättää että ei aukea pikku tauon jälkeen. Joona oli kuuliaisena miehenä lukinnut ohjaustankon tauaon ajaksi Eagleridersin ohjeiden mukaan. Puolen tunnin askartelun jälkeen lukko päättää kuitenkin toimia.
Routella on kevättä ilmassa ja tiellä. Kaikki pyöränomistajat tuntuvat olevan raitilla. Pontiacissa kohtaamme paikallisen Corvette kerhon. Parikymmentä toinen toistaan heinompaa Corvetta on paistattelemassa kevätlauantaita. Pontiacin Route -museossa Lauria haastatelleen paikalliseen sanomalehteen... mistä ollaan, mista tullaan ja mihin mennään.
Springfieldissä käymme katsastamassa Abraham Lincolnin kotitalon. Paikallaan on ja hyvässä pidossa. Springfieldin Route66 -hotelli ei sitten ollut ihan yhtä hyvässä pidossa. Johtaja oli päättänyt syystä, toisesta tai kolmannesta antaa huoneemme pois siitäkin huolimatta, että olin toimittanut tälle luottokortini kopion, ryhmän nimilistan ja kertonut vielä tuloajankin. Ja kuinka ollakkaan johtajan kännykkä ei vastaa. Emme kuitenkaan päädy moottoritien levennykselle yöksi pyörien väliin tähtitaivasta tarkkailemaan vaan läheiseen Travellodgeen... jonne taidan viedä seuraavankin ryhmän.
---
Yläkuva; Joona pakkaamassa Low Rideriaan Hempan avustuksella.
Toiseksi ylin; Tie nousi Jollietissä kirjaimellisesti pystyyn.
Keskellä; Ryhmäkuva Pontiacin Route66 -museon pihalla.
Toiseksi alin; Turun kuningas Lauri antamassa haastattelua.
Alakuva; Road Ends... muutaman hetken maissipeltokaartelun jälkeen Route jälleen löytyi.
